Selonteko: Aluekehittämisen lainsäädäntö toimii, mutta lakiuudistuksessa on tarpeen lisätä vaikuttavuutta

Aluekehittämisen ja EU:n rakennepolitiikan nykyinen lainsäädäntö tukee tavoitteitaan, mutta toimeenpanon tulee jatkossa olla kustannustehokkaampaa. Hallitus antoi aiheesta selonteon eduskunnalle 5. kesäkuuta 2025. Selonteossa arvioitiin alueiden kehittämisen järjestelmän ja rahoituksen toimivuutta ja vaikuttavuutta vuonna 2026 alkavan lainsäädäntöuudistuksen pohjaksi.

Vuonna 2021 voimaan tulleen aluekehittämisen lainsäädännön tavoite oli yhdistää kansallinen ja Euroopan unionin aluepolitiikka tehokkaaksi kokonaisuudeksi kehittämään alueiden kestävän kasvun edellytyksiä. Selonteon mukaan nykyinen aluekehittämisen lainsäädäntö tukee aluekehittämisen strategista suunnittelua ja yhteistyötä, mutta sen tulisi vastata asetettuihin tavoitteisiin kustannustehokkaammin tiukkenevassa taloustilanteessa.

”Aluekehittämisen lainsäädännön uudistamisen tavoitteet ovat selonteossa kirkkaasti kuvattu: vaikuttavuuden lisääminen, hallinnollisen taakan vähentäminen ja ylialueellisen yhteistyön vahvistaminen. Lainsäädännön tulee jatkossa mahdollistaa joustava, mutta selkeästi ohjattu aluekehittäminen alueiden elinvoimaisuuden varmistamiseksi”, sanoo elinkeinoministeri Wille Rydman. Aluekehittämisen tulee vastata muuttuvan toimintaympäristön tarpeisiin.

Aluekehittämisen määritelmä monitoimijaisena ja eri hallinnonaloja yhdistävänä, yhteistyöhön perustuvana toimintana on onnistunut. Toimijoiden yhteistyö kehittämisen lähtökohtana tukee osaltaan aluekehittämisen toimeenpanon joustavuutta muuttuvissa tilanteissa. Aluekehittämisen laissa määritetyt tavoitteet ovat edelleen ajankohtaisia ja kokonaisuus on tasapainoinen. Lakia uudistettaessa tulee tarkastella vahvistuvia teemoja, kuten turvallisuus, luonnon monimuotoisuus tai alueiden eriytyminen.

Kansallisen ja EU-ohjelmien valmistelun yhteensovittaminen on osoittautunut vaikeaksi, mikä heikentää suunnittelun johdonmukaisuutta. Maakuntaohjelmat toimivat hyvin aluekehittämisen strategisina työkaluina, mutta ohjelmavalmistelun rytmiä kannattaa arvioida. Pitkäjänteinen aluekehittäminen hyötyisi vaalikausia pidemmästä strategisesta suunnittelusta, mutta kytkentä poliittisen päätöksenteon rytmeihin on myös tärkeä.

Ohjelmarakenteen moninaisuus ja tukimuotojen laajuus ovat heikentäneet asiakaslähtöisyyttä ja hidastaneet digitalisaatiota. Hallinnon yksinkertaistaminen edellyttää ohjelmasisältöjen selkeämpää priorisointia ja toimijoiden roolien tarkentamista. Maakuntien ja keskuskaupunkien yhteistyön sujuvuus on tärkeää, sillä molemmilla on vahva rooli elinvoimapolitiikassa. Maakunnan liiton roolit sekä edunvalvojana että kehittäjänä voivat näyttäytyä välillä ristiriitaisina.

Rahoituslain yksinkertaistetut kustannusmallit ovat keventäneet hallintoa, mutta niiden suuri määrä on kuormittanut sekä viranomaisia että tuensaajia. Ryhmähankemalli, jonka oli tarkoitus helpottaa hankehallintoa, on osoittautunut haastavaksi toteuttaa.

Selonteossa arvioitiin aluekehittämisen järjestelmän ja rahoituksen toimivuutta ja vaikuttavuutta vuonna 2026 alkavan lainsäädäntöuudistuksen pohjaksi. Aluekehittämisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan uuden lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2028 alusta uuden EU-ohjelmakauden alkaessa.

Lisätiedot:
elinkeinoministerin erityisavustaja Teemu Hartikainen, p. 050 563 0200
aluekehitysjohtaja Johanna Osenius, TEM, p. 0295 064 937
johtava asiantuntija Petra Stenfors, TEM, p. 0295 047 282

Sähköpostimme ovat muotoa [email protected]